EC1

README

EXIT CODE 1

Miksi kauhea ränttäys ja kiukku?

Kolmen vuoden ajan kävin "juttelemassa" ammattilaisen kanssa. En missään vaiheessa saanut apua oikeastaan mihinkään. Se oli sellaista:
"Kuvittele ne ajatukset tuohon pään viereen ilmapalloon ja anna sen leijailla pois".

Ei ole minun juttu. Apua oli kyllä siitä että sain sanottua asiat ääneen. Psykiatri tuntui ottavan asiat tosissaan ja Serotoniini on ollut iso apu. Vielä tänäänkin.

Kirjoittaminen on kuitenkin parasta terapiaa mitä olen keksinyt ja kokeillut. Tarkkailen ympäristöä jatkuvasti ja helpottaa kun saan kirjoittaa kaiken muistiin. Siksi näet tämän tekstin.

Siitä asti kun noin vuonna 1997 asensin onnistuneesti printterin olen kuuleman mukaan ollut "hyvä tietokoneiden kanssa". Korkean tason oikeudet siis. Jotain luontaista tässä kuitenkin on mikä on todella outoa koska en osaa esim. matematiikkaa ollenkaan. Se ei ole ihme koska en 7-luokalla enää lukenut yhteenkään kokeeseen. Ennen kuin tälle alalla pääsin, kuuntelin tuttavan juttelevan ohjelmoinnista: "oletko hyvä matikassa"? Se jotenkin sai asian tuntumaan vaikeammalta kuin mitä se todellisuudessa on, mutta tämä on devaajien ominaispiirre. Olen näiden 7 vuoden aikana laskenut töiden takia yhden prosenttilasku, jossa piti tuotteen hintaan päivittää uusi arvonlisävero.

Kehittäjät haluavat parhaansa mukaan tehdä itsensä tärkeäksi ja korvaamattomaksi. Siksi ovat sellaisia mulkeroita ja muiden aliarvioijia. Ihan helvetin ruma piirre ihmisissä. Ei mitään häpyä. Onko Stack Overflow tuttu? Voi helvetti jos käyttäisin emojeja. Totuus on että työnantajasi löytää korvaavan tuotteen nopeasti. Mikään kirjoittamasi koodi ei tuo työpaikkaasi takaisin. Tekoälyn tultua pysyvästi mukaan ohjelmoinnin tueksi, tuollaiset paskayhteisöt, kuten Stack Overflow ovat tarpeettomia.

Mitä tämä unelma-ammatissa työskenteleminen on antanut tähän mennessä? Kovemmat stressitasot = Silmän verkkokalvon irtauman (retinopathy centralis serosa), 3 burnoutia ja unettomuuden pahenemisen. ADHD-diagnoosi on psykiatrini mukaan varma mutta jätin hoitopolun kesken Mehiläisen osaamattomuuden takia. Enkä tee sillä diagnoosilla yhtään mitään koska aikuisten-ADHD on velttojem ihmisten tekosyy olla haastamatta itseään missään asiassa. Lääkehoito minun tapauksessa voisi kuitenkin helpottaa unettomuuteen, ainakin psykiatrini mukaan ja hän kannustaa viemään asian päätökseen. No, katsellaan...

Muutosneuvottelut aiheuttavat tällaista pohdintaa, sen olen kokenut jo 5-6 kertaa. Onneksi ammatin hyvä puoli on se että ei tarvitse kuunnella muiden juoruiluja vaikka olisi toimistolla, koska devaajilla on sellainen "älä häiritse" mode kun istun koneen ääressä kuulokkeet päässä. Slackin notifikaatiot voi helposti laittaa pois päältä. Ongelma on myös siinä että en pidä työn tekemisestä, siis ajatuksena. Olisin mieluummin vaikka jossain nummella soittamassa kitaraa kuin töissä.

Sitä paitsi, eikö tämä ole vain väistämättömän pitkittämistä? Yritys ei ole 7 vuoteen tehnyt positiivista tulosta niin olisivatko nämä viimeiset neuvottelut? Ei missään nimessä, ei se tähän jää.

Ehkä on aika miettiä uudestaan:"Mitäs meinasit nyt"?

Do you hate people?

I don't hate them...
I just feel better when they're not around.

lue