Suomalainen mies on useimmiten nähtävissä heijastavissa työvaatteissa, joko oranssi tai keltainen. Käytännöllinen. Jos nainen saisi valita kumppaninsa, karisman, tyylin ja arvomaailman perusteella, suomalaisilla ei olisi yhtään jälkeläistä.
Omat reseptorit ovat jatkuvasti hälytystilassa ja tykkään tarkkailla ihmisiä. Synkkää on katsoa esim koulujen pihalla lasten käyttäytymistä, rasismi on todella vahvasti esillä suomessa, aina ollut. 10 vuotiaat haistattelee maahanmuuttajille, vapaaottelua on katsottu iskän kanssa ja liikkeitä kokeillaan, potkitaan ihmisiä. Eikä ne vanhemmat edes tiedä asiasta. Ja vaikka tietäisivät niin mihin se siitä muuttuisi? Lapsi oppii esimerkistä, joten kusipäistä tulee kusipäitä.
Syyskuun 11. 2001 tapahtumien uutisoinnissa kammoksuttiin kun selvisi että nämä itsemurha pommittajat “aivopestään jo lapsena”, niin millähän helvetin tavalla se eroaa suomalaisen miehen tavasta kasvattaa lapsiaan? Vanhemmuudelle pitäisi olla ajokortti.
“Isä oli suomalainen muusikko ja pojastakin tuli juoppo”.
Suomalainen sananlasku
Arvomaailma
Suomalaisesta miehestä näkee asiaan perehtymätönkin että kasvatuksessa on painotettu tekemään työtä. Työpaikka pitää olla ja jos joskus ei ole niin se on valtava häpeä. Voit nähdä miehen ilmeestä sen kuuluisan lauseen: “Pitää olla onnellinen että on töitä”. En usko että orjat olivat kovinkaan onnellisia vaikka oli töitä. Teet työtä 45 vuotta, 8 tuntia päivässä + työmatkat. Yrittäjät ovat vielä typerämpiä. Käteen jää avioerot, lapset ympäri maata, jotka eivät pidä yhteyttä koska pääsivät siitä paskasta pois. Iskän piti hoitaa kuukausittaiset auton lyhennykset valitsella asiat niin että perhesuhteet jäivät toiseksi. Oli tärkeämpää ajaa kunnon autolla. Kun perhe ottaa koiran niin sanotaan että siihen pitää sitoutua koko elinkaaren ajaksi. Ihmis-suhteissa näin ei kuitenkaan näytä olevan. “Ei vaan ollut oma juttu”.